Historia

Lappilan Nousun 100+ toimintavuoden ja menneiden sukupolvien seuratyön muistoksi kirjoitetaan näille sivuille vuonna 2021 historiablogia, joka perustuu sekä Nousun että sen edeltäjän "Lappilan Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseuran Toverit'' pöytäkirjoihin. Tervetuloa mukaan aikamatkalle!

Historiablogiin pääset vasemmalta sen omasta valikosta 

Historiakooste perustamisesta 2000-luvulle

Lappilan Nousu ry. on perustettu vuonna 1920 ja rekisteröity yhdistysrekisteriin vuonna 1928. Perustajajäseninä olivat puheenjohtaja Viljo Jokinen sekä Paavo Nero joka toimi sihteerinä.

Valitettavasti tuosta ajasta ei ole enää montaakaan ihmistä kertomassa joten seuran varsin kunniakas ja mielenkiintoinen historia uhkaa jäädä nykypolville tuntemattomaksi.

Alkuvuosikymmenien menestyslajit seurassa olivat ajalle tyypilliset hiihto, paini ja yleisurheilu. Nousu rakensi talkoilla urheilukentän Lappilan työväentalon viereen. Kentällä järjestettiin jäsentenvälisiä kilpailuja. Kilpailut olivat varsin suosittuja ja väitetään että paikalla olisi ollut koko Lappilan väki. Nykyään urheilukenttää ei enää ole. 

Painia harrastettiin työväentalon yläkerrassa, jossa oli muutama oljista valmistettu painimatto. Painijat pitivät runsaasti pienimuotoisia kilpailuja ja osallistuivat muun muassa Lahden Taimen kansallisiin kilpailuihin 17.-18.11.1928. Nykypolvilla ei ole valitettavasti tietoa siitä onko olympiavoittaja Emil Väre, joka asui Lappilassa, ollut mukana seuran toiminnassa.

Sotien jälkeen Nousun toiminta hiipui pikkuhiljaa ja uhkasi loppua kokonaan 70-luvulla. Onneksi löytyi kuitenkin aktiivisia lasten vanhempia jotka pitivät talvisin jälkikasvulleen hiihtokilpailuja, jotka olivatkin varsin suosittuja. Hiihtourheiluhan ei vielä tuolloin ollut kokenut lasten ja nuorten keskuudessa inflaatiota. Kilpailuja käytiin tuolloin työväentalon ympäristössä pelloilla ja paikallisen tiilitehtaan alueella olevalla lammen jäällä.

80-luvun alussa toiminta kuitenkin loppui, kilpailuja ei järjestetty ja Nousu oli olemassa ainoastaan paperilla. Ainoastaan jalkapalloa ja jääkiekkoa harrastettiin mutta ne eivät vielä tuolloin olleet seuran "virallisia lajeja".

Lappilan Nousu herätettiin uudelleen henkiin 29.1.1991 jolloin pidettiin toiminnan aloittava kokous Lappilan työväentalolla. Nousun pitkäaikainen puheenjohtaja Raimo Laaksonen luovutti tehtävänsä Reijo Ratilaiselle, sihteeriksi/taloudenhoitajaksi valittiin Helky Virtanen ja varapuheenjohtajaksi Pekka Vuori. Muiksi johtokunnan jäseniksi valittiin Pertti Aalto, Tero Ekholm, Pentti Kokko, Juhani Luhti ja Sirkku Mäkinen. Varajäseniksi valittiin Juha Rosnell ja Arto Tuominen.
 

Toiminta aloitettiin vauhdilla, talven mittaan pidettiin lapsille kolmet hiihtokilpailut ja kesällä jatkettiin yleisurheilukilpailuilla. Syksyllä 1991 aloitettiin myös ohjatut lentopalloharjoitukset lapsille. Harjoituspaikkana pidettiin aluksi paikallista nuorisoseurantalo Lappilinnaa. Pian jouduttiin tilanpuutteen vuoksi siirtymään naapurikylään Järvelään, jossa yläasteen voimistelusali antoi harjoitteluun paremmat edellytykset.

Kesällä 1991 kasattiin miesten lentopallojoukkue pelaamaan 5-sarjaan. Mukana oli uusia tulokkaita ja vanhoja lentopallokonkareita. Tavoitteeksi otettiin nousu nelossarjaan, jossa onnistuttiinkin. Seuraavana vuonna materiaali ja taidot loppuivat kesken ja tultiin takaisin viitoseen ryminällä, edellisvuoden joukkueella sarjapaikan säilyttäminen olisi ollut todennäköistä. Sen jälkeen on miesten sarjatoiminta ollut satunnaista. Nykyään pelataan miesjoukkueella lähinnä vain turnauksia, koska pelaajien ulkopaikkakunnilla opiskelun takia ei sarjassa pelaaminen ole mahdollista.

Kesän 1991 aikana tapahtui lentopallorintamalla muutakin merkittävää sillä Kärkölän NMKY:n lentopallonaiset siirtyivät lähes kokonaisuudessaan Nousun riveihin. Ajatuksena oli keskittää kaikki lentopallotoiminta saman seuran alle, aloite tästä tuli nimenomaan naisilta. Siitä lähtien on Nousulla ollut joka talvi naisjoukkue pelaamassa lentopalloliiton alaista sarjaa. Parhaimmillaan naiset menestyivät kaudella 1998-99 jolloin he pelasivat kolmossarjaa, sijoitus oli lohkon neljäs. Sarjapaikasta jouduttiin kuitenkin luopumaan joukkueen hajoamisen vuoksi. Sen jälkeen on joukkueeseen tehtiin sukupolven vaihdos, silloisessa joukkueessa pelasi enää kolme sarjapelikokemusta omaavaa pelaajaa. Tämäkin joukkue hajosi 2000-luvun alussa kun pelaajista yksi toisensa jälkeen vaihtoi paikkakuntaa opiskelun takia.

2000-luvun menestyslajina ovat olleet beach-volley sekä sekajoukkuein pelattava harrastelentopallo. Sekajoukkueella on voitettu neljä ESLA:n kultamitalia sekä oltu kertaalleen hopealla. Kaksi näistä voitoista on Viking Line-cupista. Beach-volleyssä ollaan saavutettu roppakaupalla turnausvoittoja erilaisissa kuntosarjoissa. Seuran lentopalloerotuomarit ovat viime vuosien aikana saavuttaneet useita suomenmestaruuksia ja muita mitaleita tuomareiden SM-turnauksessa. Kesällä 2004 seuran joukkue sijoittui hopealle suolentiksen SM-kisoissa Haukivuorella.

Lappilan Nousussa painioppinsa saanut ja Lappilassa asuva Noora Pöllänen jatkaa uraansa Hyvinkään Painiklubissa. Alla poimintoja Nooran painiuran alusta

Noora Pölläsen kansainvälinen painiura käyntiin Tallinnassa

Tallinnassa käytiin 1.-3.4. kansainvälinen junioreiden painiturnaus Tallinn Open 2016. Turnaukseen osallistui noin 1800 painijaa ympäri maailman. Kauimmaiset painijat saapuivat Yhdysvalloista. Kärkölästä Lappilan Nousua edustava Noora Pöllänen osallistui uransa ensimmäiseen kansainväliseen painiturnaukseensa. Nuorelle lupaavalle painijalle ulkomaille ottelemaan lähteminen on aina iso juttu, niin myös Nooralle. Alkuun näytti siltä, ettei jännitystä ole havaittavissa tytöllä lainkaan. Ottelupäivänä kuitenkin perhosia alkoi pörräämään hieman vatsanpohjassa.

Kilpailupäivä alkoi hieman kangerrellen, sillä kisapaikalla oli teknisiä ongelmia saada kaikkien mattojen näyttöruutuja toimimaan. Aika alkoi käymään pitkäksi, kun ei tiennyt milloin kilpailut pääsevät käyntiin. Noora ”tappoi” aikaa lepäilemällä katsomon penkeillä. Olisihan sitä voinut olla hotellilla hieman pitempäänkin, muuta kun ei näistä aina tiedä etukäteen. Ja että missä vaiheessa omat ottelut alkavat.

Noin tunnin päästä alkuperäisestä aikataulusta, ottelut pääsivät vauhtiin. Meillä alkoi sitten jännittäminen, että missä vaiheessa tulikaste Nooralla alkaa. Odottelua jatkui pitkään ja juoksimme seuraamassa ottelulistoja näyttöruuduilta tasaiseen tahtiin. Lopulta puolen päivän jälkeen ilmestyi näyttöön tyttöjen 2004 ja nuoremmat sarja 35 kg, jossa oli myös Nooran ensimmäinen ottelu. Vastaan asettui sinisissä trikoissa paininut Viron Keliwa Asu. Noora lähti painimaan ennakkoluulottomasti virotarta vastaa ja päätti ottelun vajaan minuutin kohdalla selätykseen.

Seuraavaksi vastaan Nooralle asettui Suomen Nella Honkaniemi. Tytöt kohtasivat ensimmäistä kertaa toisensa. Ottelu oli tiukka loppuun saakka, eikä tappio Nellalle harmittanut suuremmin. Vielä oli mahdollisuuksia mitaliotteluihin tappiosta huolimatta.

Kolmanteen otteluun Noora sai vastaansa Venäjän Viktoriia Astafevan. Venäjän tyttö oli taitava painija ja hallitsi ottelua alkuun. Astafeva siirtyi nopeasti 8-0 johtoon, kunnes noin puolentoista minuutin kohdalla puri Nooran niskalenkki ja Venäjän tytön hartiat kastuivat mattoon. Näin sinetöityi Nooralle lohkon toinen sija ja pääsy pronssiotteluun.

Aikaa ei kauan vierähtänyt kun mitaliottelut käynnistyivät, enkä hieman liiankin nopeasti. Sillä edellisestä ottelusta ei ennättänyt kulua kuin noin 20 minuuttia. Valmistautuminen otteluun jäi näin hieman vajaaksi ja energiatankkaus kolmen kovan ottelun jälkeen kesken. Varsinkin kun hienoista nuhaa ja yskää oli Nooralla, olisi ottelujen välit saanut olla hieman pitempiä.

Joka tapauksessa pronssiotteluun lähdettiin ja vastassa oli kokenut kaksi vuotta Nooraa vanhempi HPM:N Mia Vainio. Tytöt tunsivat toisensa jonkin verran ja se kuvastui myös ottelussa. Tytöt tarkkailivat toisiaan ja Miia napsi välillä pisteitä taakse menoista. Nooralla oli myös ottelun aikana hyvin niskalenkki kiinni, mutta tuomarin pilli keskeytti ottelun ottelijoiden ajauduttua ulos painialueelta. Vainoin johtaessa toisella jaksolla alkoi sitten näkyä väsymys ja voimien hupeneminen Nooralla. Ja niinpä hieman helpohkosti Vainio sai piste-eron kasvatettua 14-4. Tämä tiesi sitä, että Nooran painiuran ensimmäisissä kansainvälisissä kilpailuissa kotiin viemiseksi oli sarjan 4. sija.

Kaikkiaan kilpailumatka Tallinnaan oli tytölle varmasti ikimuistoinen. Seuraavan kerran on helpompi lähteä kv.-kilpailuihin, kun ns. neitsytmatka on suoritettu. Myös Eini ja Marko Pöllänen, isoveli Oskari sekä valmentajana toiminut Jari Rantala olivat tyytyväisiä kisamatkaan ja Nooran saavuttamaan tulokseen. Tästä on hyvä lähteä valmistautumaan Koululiikuntaliiton mestaruuspaineihin Kuortaneelle, jotka käydään toukokuun puolessa välin.